Koulutus johon kaikilla on varaa – ei enää pelkkä unelma

Kun aikoinaan kävin ammattikoulua Turussa, muistan kuinka tarvittavia oppikirjoja  piti aina etsiä ja kuinka kalliita olivat. Moni yritti säästää metsästämällä käytettyjä kirjoja, mutta ei niitäkään riittänyt kaikille. Kirjoja jonoteltiin myös kirjastossa, mutta sieltäkin ne loppuivat aina kesken.

Kun me yritimme tasapainoilla talouden ja opintojemme kanssa sanottiin meille vain, että ottakaa opintolainaa. Ja osa ottikin.

Opintolainan ongelma vain on aina ollut se, että valmistumisen jälkeinen elämä on aina suuri kysymysmerkki. Nuorten työttömyysaste on aina ollut korkeampi kuin muiden. Eivätkä kaikki suoraan koulun penkiltä työelämään tulevat ole suinkaan ehtineet kerätä minkäänlaista merkittävää oman alan työkokemustakaan. Kun tulevaisuus on jo muutenkin epävarmaa, haluaako sitä epävarmuutta lisätä entisestään lainoja ottamalla? Jossain vaiheessa nekin on maksettava.

Vaikka toisen asteen koulutus on periaatteessa Suomessa ilmaista, ei se käytännössä sitä ole.

Kuten stadin demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma muistuttaa, ovat lukion ja ammatillisen koulutuksen kustannukset varsin kalliit. Esimerkiksi lukion suorittamisen kokonaiskustannukset nousevat jopa 2 600 euroon. Joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset voivat – riippuen alasta ja oppilaitoksesta – nousta useaankin tuhanteen euroon. Lisäksi ammatillisen koulutuksen puolella opiskeluvälineitä ei useinkaan ole mahdollista hankkia käytettynä.

Kouluja jätetään kesken tai sitten niihin ei hakeuduta ollenkaan. Helsingissä tilastot ovat hälyttäviä: joissain kaupunginosissa jopa 40% nuorista koulutus jää pelkkään peruskouluunSitran ja THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan pelkkään peruskouluun koulunsa jättänyt tulee elämänsä aikana maksamaan yhteiskunnalle yli 300 000 euroa koulutettua ikätoveriaan enemmän. Kyseessä on siis ihan oikea ongelma, niin taloudellinen kuin sosiaalinen.

Ongelmaan on yritetty vaikuttaa monella tapaa, mutta jotenkin se kaikista yksinkertaisin on unohtunut. Entä jos se kouutus pidettäisiin ihan oikeasti maksuttomana niin, ettei varallisuudesta tulisi jo tuossa vaiheessa sitä kynnyskysymystä elämässä etenemiselle?

Olin  viime viikolla mukana stadin demareiden valtuustoryhmän kokouksessa, jossa keskusteltiin juuri tästä. Asian toi esille valtuutettu Pentti Arajärvi ja vaikka kokousaika oli tässä vaiheessa jo päättymässä (ja valtuustosalin kellokin soi!), oli meidän ryhmä yksimielinen tästä hienosta aloitteesta. Tänään valtuustoryhmämme puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma on jättänyt aloitteen järjestelmään.

Kaikki kyllä puhuvat, kuinka syrjäytyminen pitää pysäyttää ja kuinka luokkaeroja kaventaa.  Niitä konkreettisia keinoja sen sijaan näkee harvemmin. No tässä sellainen on. Osaltani tulen tekemään kaikkeni, että tämä aloite otetaan vakavasti ja se tulee menestymään.

Tänään oli hieno päivä – en tiennyt että politiikan teko voisi tuntua näinkin mahtavalta!