Aung San Suu Kyi

Ihmisoikeusikonista ihmishirviöksi

Vielä 1980- ja 1990-luvuilla Burmaa pidettiin yhtenä maailman huonoimmista maista ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Tilanne teki kuitenkin maata brutaalilla otteella hallitsevaa sotilasjunttaa vastustavasta poliittisesta vangista Aung San Suu Kyistä ihmisoikeuksien ikonin kaikkialla maailmassa.

Viimeistään Aung San Suu Kyin vuonna 1989 alkanut kotiaresti vakuutti maailman hänen tinkimättömästä sitoumuksestaan demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja vapauteen. Hänen valitsemansa linja oli väkivallaton, joskin kuten hän vielä 2007 ilmaisi ”ei niinkään moraalisista, vaan poliittisista ja käytännöllisistä syistä”.

1990 hänet palkittiin arvostetulla Saharov-palkinnolla ja seuraavana vuonna kunnianosoituksista kirkkaimmalla: Nobelin rauhanpalkinnolla. Kotiarestin päättyessä marraskuussa 2010 häntä tervehdittiin liki messiasmaisena kansansa pelastajana.

Odotukset Burmaa odottavalle uudelle aikakaudelle olivat syystäkin suuret. Seitsemän vuotta myöhemmin Aung San Suu Kyi on kuitenkin paljastunut hyvin erilaiseksi johtajaksi. Hänen ilmeinen välinpitämättömyytensä häneen niin tiiviisti liitetyistä arvoista ja periaatteista on jotain, minkä maan Rohingya-vähemmistö on saanut karvaasti kokea.

Pääosin islaminuskoa tunnustavalla Rohingya-kansalla on alueella yli tuhatvuotinen historia. Yhteisöllä oli Burmassa tunnustettu asema maan etnisenä  alkuperäiskansana, mutta vuoden 1962 sotilasvallankaappauksesta lähtien heidän kansalaisoikeuksiaan on systemaattisesti rajoitettu. Vuodesta 1982 heidän on ollut käytännössä mahdotonta saada edes Burman kansalaisuutta.

Ironista on, että Aung San Suu Kyita ja Rohingya-väestöä yhdisti siis sama vihollinen, kunnes Aung San Suu Kyi vapauden koittaessa päättikin valita vanhan vihollisensa puolen.

YK:n edustajien mukaan Burman tilannetta ei voi pitää muuna kuin etnisenä puhdistuksena ja järjestö on jo 2013 luokitellut Rohingyat yhdeksi maailman vainotuimmista kansoista.

Ulkomaailmaa tämä käynnissä oleva kansanmurha ei ole kuitenkaan jaksanut kiinnostaa toisin kuin esimerkiksi Lähi-idän tapahtumat. Mediassa näitä vuosikymmeniä jatkuneita hirmutekoja on alettu nähdä vasta viimeisen muutaman vuoden aikana.

 

Miksi?

 

Koska tämän kohteena ovat muslimit? Ja toteuttajina uskonnoista rauhanomaisimpana tunnetut buddhalaiset? Onko syynä se, että tragedia niin ikävästi haastaa vallalla olevan muslimeihin liitetyn narratiivin, josta halutaan niin epätoivoisesti pitää kiinni: että he voivat olla vain verenhimoisia terroristeja eivätkä viattomia uhreja?

Vai onko Aung San Suu Kyin todellisen luonteen paljastuminen liian kova kolaus hänet liki pyhimyksen asemaan nostaneelle länsimaailmalle? Että hänkin on vain vallan korruptoima hirviö, jolle ihmisoikeus ei ole yhtäläinen ja jakamaton, vaan pelkkää kaunopuheista kauppatavaraa?

Joukkoraiskauksia, vainoa, järjestelmällistä kidutusta ja viattomien murhia. Tätä on Aung San Suu Kyin Burma vuonna 2017.

Noin puolet Rohingya-kansasta on jo paennut pakolaisina ja vierastyöläisinä maan rajojen ulkopuolelle. Jäljelle jääneiden miljoonan Rohingyan tilanne huononee päivä päivältä.

Pelkästään viime perjantaista lähtien yli 70 000 on  paennut rajan yli naapurivaltio Bangladeshiin, mikä on hurja nousu viime vuodesta, jolloin sinne koko vuonna saapuneiden Rohingya-pakolaisten määräksi arvioitiin 80 000.

Aung San Suu Kyin hiljaisuus aiheesta on jäätävä. Ainoat häneltä peräisin olevat kommentit tuomitsevat Rohingyat laittomiksi, kieltävät, että käynnissä olisi etninen puhdistus ja syyttävät raiskattuja naisia valehtelijoiksi.

Yhtä valitettavaa on Nobel-komitean haluttomuus puuttua asiaan,vielä senkin jälkeen kun 11 Nobelin rauhanpalkinnon saajaa julkaisi viime vuonna avoimen kirjeen YK:n turvallisuusneuvostolle, vaatien näiltä toimia tilanteeseen puuttumiseksi.

Koskaan aikaisemmin Nobel-palkinnon historiassa ei komitean myöntämää tunnustusta ole otettu sen saajalta pois. Olisiko nyt aika tehdä historiaa? Maailmanlaajuinen vetoomussivusto Avaaz on jo aloittanut asian puolesta oman kampanjansa, joka tätä kirjoitettaessa on kerännyt jo liki 30 000 allekirjoitusta.